Ajatus uudesta blogista on itänyt mielessäni koko syksyn. Vanha ei ole tuntunut omalta enää pitkiin aikoihin. Jotenkin se tuli tiensä päähän. Aloitin blogin kirjoittamisen viisi vuotta sitten. Tuolloin opiskelin ja nautin kahdenkeskisestä elämästämme yhdessä mieheni kanssa. Nuo viisi vuotta toivat tullessaan useita elämänmullistuksia. Valmistuimme nykyisiin ammatteihimme, matkustelimme, muutimme paikkakunnalta toiselle, teimme työtä, saimme uusia ystäviä ja perustimme perheen. Blogin kirjoittaminen on ollut osa tuota matkaa nuo muutamat vuodet ja on hienoa, että olen tallentanut elämääni, asujani, ajatuksiani sekä raskausaikani ja poikamme vauva-ajan arkea blogiini. Niihin muistoihin on mukava palata aika ajoin. Nyt on kuitenkin aika jollekin uudelle. Jollekin joka on enemmän sitä, mitä olen ja mistä nautin tänään. Tuntuu jontekin siltä, että haluan asettaa blogilleni uudet raamit. On aika päästää Rumpalin äiti puikkoihin.
Vanhan blogini lukijat tietävätkin, että olen intohimoinen neuloja. Neulominen ja käsitöiden tekeminen on minulle tapa rentoutua, toteuttaa omaa luovuuttani ja saada samalla jotakin kaunista aikaan. Olen koko ikäni nauttinut käsitöiden tekemisestä, mutta neulomiseen hurahdin toden teolla vajaa kymmenen vuotta sitten. Kaikkein mieluiten neulon sukkia. Niitä onkin varmasti tippunut puikoilta kymmeniä pareja ja vauhti vaan kiihtyy. Uuden blogin onkin tarkoitus olla pääasiassa käsityöpäiväkirjani.
Itse inspiroidun neulomaan katselemalla kauniita kuvia muiden töistä. Käytänkin usein paljon aikaa etsien sopivia neule- tai virkkausmalleja Pinterestistä tai blogeista. Tuntuu luontevalta päästä jakamaan myös omia töitä ja ohjeita näin blogin kautta. Vanhan blogini eniten klikattuja postauksia olivat juuri neuleohjeita sisältävät postaukset, joten uskon, että sieltä löytyy ainakin muutama lukija, jotka jakavat tämän saman intohimon neulomiseen ja virkkaamiseen.
 |
| Kuvan taaperosukat on neulottu Life With Mari-blogin ohjeella |
Vaikka blogi ainakin näin aluksi keskittyy neuleisiin ja käsitöihin, en voi olla sivuuttamatta sitä, mikä on kaikkein rakkain ja aikaavievin osa minuuttani tällä hetkellä - äitiys. Olen mielettömän onnellinen, että saan olla pienen kaksi vuotiaan Rumpali-pojan äiti, ja että saan jakaa vanhemmuuden ilon rakkaan aviomieheni kanssa. Rumpali-nimi tulee yksinkertaisesti siitä, että poikamme on jo nyt nuoresta iästään huolimatta innokas rumpali. Jo muutaman kuukauden ikäisenä Rumpali on tykännyt rummutella, naputella ja tanssia musiikin mukana. Kapuloiksi kelpaavat milloin lusikat, haarukat, lapiot tai oikeastaan mitkä tahansa kepakot. Vauva-aikana ruokahetket muuttuivat usein rytmimusiikiksi, kun pöydänkulma sai kyytiä! Tänä syksynä olemme saaneet nauttia myös kotona oikeasta rumpumusiikista, kun Rumpali paukuttaa harvase päivä työhuoneeseen viritettyä rumpusettiä. Blogissa varmasti tuleekin olemaan vilahduksia pienen perheemme arjesta ja Rumpalin temmellyksistä tai ainakin äidin neulomia ja virkkaamia luomuksia pikku miehelle.
Lämpimästi tervetuloa Rumpalin äidin blogiin! Toivottavasti jäätte seuraamaan ja uskallatte myös kommentoida rohkeasti!
